Uutiset

(6.1.2011)

Debbien sivut siirtyivät uuteen osoitteeseen. Nythän näitä saatetaan päivittää kunhan päivitettävää löytyy. 

Miika

[22.08.08] Eräpunk!

Tulin tuossa juuri Budapestista, viikon mittasilta Sziget-festeiltä ja kuula on näemmä sen verran turvonnut, että meinas unohtua jopa illan keikkamainos!
Vaan, ei, ei, eeeei - täältä pesee!

--murkku

[29.11.07] Muistaako näitä muka joku? :)

Aivan, tuollakin tuli joskus käytyä...

--murkku

[30.10.07] Debbien päiväkirja osa 5: Surffilautalla Tallinnaan

Loppukesän 2007 ehdottomasti suurin ja kaunein tapahtuma oli Debbien ja Rehtoreitten yhteinen minikiertue Viroon. Idean kehittely ja yhteyshenkilöiden metsästys alkoi jo keväällä. Puolivuotta meni säätämiseen ja järjestelyihin, mutta lopulta perjantaina 21. syyskuuta kukonlaulun aikaan starttasimme Tampereelta keikkapakulla kohti Helsinkiä ja Viroa.

Länsisatamassa auto täyttyi kitaroista, bassoista, rumpujen osasista, reissurepuista, bändipaidoista, levyistä sekä unisista soittajista. Yllättäen tullimiehillä ei ollut mitään sitä vastaan, että nousisimme laivaan. Ja kas, kukapa siellä laivassa meitä odottikaan muu kuin itse Mikkelin kapakkakreivi Manne! Ylitimme sutjakkaasti sumuisen ja sateisen Suomenlahden ja löysimme helposti Tallinnan keikkamestan Reggae Barin, ja hostellin, jonka olimme varanneet käyttöömme kokonaan. Majapaikka täytti kaikki odotukset ja vieläpä ylitti ne: jokaiselle löytyi oma punkka, joka viidennelle oma poreamme, eikä sijainti olisi voinut olla enää keskeisempi, olimme vanhan kaupungin ytimessä ja aivan omassa rauhassamme.

Tallinnan keikka oli PUNK! Taas kerran on todettava, että tämä keikka oli kyllä Debbien ehdottomasti tiukin. Yleisökin oli niin täysillä mukana, että olisi voinut luulla, että he olivat jopa kuulleet biisejämme jossain. Myös Rehtorit räimi täpöllä, vaikka Hekolla oli teknisiä ongelmia kitaran tai vahvistimen kanssa, ja se taisi vähän vaikuttaa bändin tunnelmaan. Samalla keikalla Reggae Barissa oli myös muutama paikallinen bändi ja heidän ansiostaan varmaan jengiä olikin todella hyvin paikalla. Rouva Ravintoloitsija palkitsi meidät lähtiessämme vielä kuohuviinipullolla, joten juhlava tunnelma jatkui ylellisessä yömajassamme aamuun asti. Olisikohan siinä sitten mennyt toinenkin kuohari?

Matka Tarttoon taittui kaatosateesta huolimatta kuumissa tunnelmissa. Takapenkin matkustajista osa oli suorastaan liekeissä. Tartossa tapasimme keikkajärjestäjä Aimarin, joka osasi puhua suomea yllättävän hyvin. Rock´n Roll Klubi sijaitsi laitakaupungissa kellarissa ja oli kaikessa rähjäisyydessään makeimpia rokkimestoja, missä olen käynyt. Valitettavasti jouduimme kokemaan karvaan menetyksen, kun samaan aikaan kaupungissa oli myös Villu Tamme keikalla. Eipä siis tarvinnut ihmetellä missä kaikki tarttolaiset punkkarit sinä iltana oli. Mutta olihan meidänkin keikalla lavan edessä muutama innokas heppuli Mannen ja Hekon lisäksi. Keikan jälkeen osalle matkalaisista yökerhon houkutukset veivät voiton, fiksuimmat hoksasivat mennä nukkumaan ajoissa, jo klo 3.00.

Murkun järjettömälle monologille ei pärjännyt Manne eikä Heko (ja voin kertoa, että yritystä oli), mutta siitä huolimatta lähes aurinkoinen ajomatka Tartosta Tallinnaan sujui leppoisasti. Laiva pääsi matkaan toista tuntia aikataulusta myöhässä ja siinä vaiheessa soittajapojat ja -tytöt vaikuttivat hivenen väsyneiltä sekä hysteerisen hyväntuulisilta ja tyytyväisiltä.

Eihän se surffilautta niin kamalasti keikkunutkaan. Reissu oli loistava, toivottavasti otamme vielä joskus uusiksi. Kiitos ihanille kanssamatkustajille ja suuri kiitos rautaiset hermot ja hyvän lääkityksen omaavalle kuskillemme Larmilan Karille.

Samaan putkeen meni vielä parin päivän huilauksen jälkeen Torven keikka. Hymysuin ja hyvällä mielellä heitettiin keikka harvalukuiselle, mutta niin ihanalle Lahtelaisyleisölle.

--Outi

[01.10.07] Debbie-paitoja tyrkyllä

Ihquja Debbie-paitoja yhä saatavilla.
Edessä pinkki Debbie-logo pusuhuulin.

Kaikki paidat laadukkaita Fruit of the Loomeja.

Mallit:
Musta T-paita (XL, L, M)
Musta Lady fit (S, M, L)
Musta toppi (XS, S, M, L)
Valkoinen toppi (XS, S, M, L)

Hinta vain 10 EUR/paita +postituskulut. Tilaa tästä.
Vastauspostissa saat vahvistuksen ja maksuohjeet.

--Outi

[11.09.07] Surffilautalla Tallinnaan ja vieläkin kauemmaksi -tour 2007

Debbie päräyttää lahden taakse Rehtorit seuranaan. Ja taivas itki...

"Näillä mennään!"

--Murkku

[31.05.07] Debbien päiväkirja osa 4: Ramones-viikko 12. - 17.5.2007

16.5.1977 The Ramones esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa, Helsingin Kulttuuritalolla ja seuraavana päivänä Tampereella. Näiden keikkojen jälkeen syntyi suomalainen punk. Olisko Debbietä, jos The Ramonesia ei olisi koskaan ollut? Ainakaan sen merkitystä Debbien, Pojat-yhtyeen ja Rehtoreinen musiikkiin ei voi kiistää. Ramones-viikko -ep on tästä tuorein esimerkki. Se on kunnianosoitus ja hatunnosto bändille joka on viitoittanut tietä niin musiikillisesti kuin asenteelisestikin. Tällä ep:llä biisissä "Muistokirjoitus" Rehtorit coveroivat Del Shannonin Runaway -biisiä, Pojat ihmettelevät muuan Ilkka Lipsasen elämää Biisissä "Danny seis" (Danny says). Debbien biisissä "Debbie ja Joey" haaveillaan täydellisestä rakkaudesta 1970-luvun lopulla CBGB-klubilla New Yorkissa.

Oikeastaan Ramones-viikko alkoi jo 10.5., kun Heko kävi Radio Helsingissä kertomassa mistä tässä viikossa on oikein kysymys. Tuossa Ari Peltosen vetämässä ohjelmassa kuultiin Debbien tämän vuoden ramoviisufinaalibiisi "Kiitti ja moi". Seuraavana päivänä Heko ja Joey (Ne Luumäet) kertoivat mm. ramoudesta ja paljon muusta YleX:n taajuudella Pasilan asema -ohjelmassa.

Ramones-viikko -ep soi parin viikon ajan yhtenään Radio Helsingissä. Danny seis oli usean päivän ajan aseman soitetuin biisi. Myös Ylen Rockradio soitti ep:n biisejä useampaan kertaan. Eli todella mukavasti viikko sai kuuluvuutta. Ja miksipä ei, kaikkihan Ramonesin merkityksen suomipunkin ja -rockin syntymiselle tietävät. Paitsi Radio Rock, joka ei keksinyt yhtään syytä miksi tämä asia olisi pitänyt erityisesti nostaa esille heidän radiossaan...

Virallisesti viikko alkoi kuitenkin 12.5. Ramoviisuilla Semifinaalissa Helsingissä. Sinne siis, olimmehan taas saaneet läpi yhden Debbie-viisun loppukilpailuun. Tällä kertaa piti pyytää Kaidea ja Samia apuun, kun junnut Murkku ja Jaakko olivat The Odorantsin keikalla Jyväskylässä. Pikaiset treenit siis lauantaina päivällä Rexien kämpällä, kamat semiin ja pikainen pyörähdys Kaiden kämpillä, ja hups, ei sitten ehdittykkään enää soundtsekkiin! Viisuissa veto meni kyllä ihan hyvin, mutta voittoa ei irronnut. Kuudes sija on ihan hyvä paikka. Ja olihan se Iskuryhmän ja Dannyn veto pirteä ja taatusti ehtaa ramopunkkia. Onnittelut!

Viisuhuuman jälkeen lavalle nousi Verzillos. Olen kuullut tätä poppoota kyllä aikaisemmin levyltä, mutta tämä on kyllä niitä bändejä, joka on ehdottomasti myös nähtävä. Pirteä laulusolisti, kaksi basistia, joista toinen oli pukeutunut skottiruutuhameeseen ja kitaristi Robin, joka oli tullut vapaailtaa viettämään suoraan Gotham Citystä Helsinkiin. Aivan hillitön bändi!

Tulipa siinä piipahdettua Tavastian puolellakin, kun oli ihan pakko päästä vilkaisemaan maineikasta bändiä nimeltä Valkyrians. Eikä sitä ole turhaan kehuttu. Erittäin tarttuvat ska-rytmit imaisivat välittömästi mukaansa ja Häiriköitten keikka unohtui ihan tyystin... Miika jäi vielä eturiviin tanssimaan, kun minä muistin paitamyynnin ja Hannu-paran, jonka olin jättänyt niiden kanssa taistelemaan. Ei kun alas, ja niinpä niin, bileet alkoi olla ohi. Porukkaa vielä kuitenkin pyöri "salissa" ja Virven kanssa käydyn juttutuokion jäkeen olikin aika lähteä nukkumaan. Olihan taas paljon kaikkea. Kiitos viisutuomareille tuomaroinnista, yleisölle äänistä ja Kaidelle ja Samille osallistumisesta!

Kolme päivää kotona ja eiku taas kokka kohti Hesaa. Paitalaukku auton perään ja tyttö repsikaksi ja matkaan. Mikäs oli ajellessa kun Luumäet soitti matkamusaa ja aurinko paistoi ja moottioritie..plaa plaa. Tällä kertaa minulla olikin tavallista tärkeämpi tehtävä suoritettavani: Saisin pitää Woimasoinnun kioskia Tavastialla, Ne Luumäet -keikalla. Hei, siis ne kaikki levyt, paidat ja rahat mun vastuulla! Nyt olisi syytä pitää kieli keskellä suuta ja suu kaukana siidereistä.

Hesassa päästiin melkein heti roudaamaan Kaiden rumpuja. Olisi varmaan Kaide parka ollut pulassa, jos emme olisi naisissa tulleet häntä auttamaan. Huh, huh, miten olisi käynyt illan keikan? Iltapäivän vietin tyttären kanssa Tavastialla kioskia pystytellessä ja soundtsekkiä kuunnellen. Ja hyvä että olin ajoissa, sillä heti klo 21.00, kun ovet avattiin, hurlumhei alkoi: Kauppa kävi kioskissa niin kuumana, että en ehtinyt juttelemaan tai edes istahtamaan vasta kun Luumäet nousi lavalle. Micrat meni ihan ohi, kun meikä kääri seteleitä liiveihin. Ne Luumäet paidat suorastaan revittin käsistä ja Ramones-viikko -ep oli hottiakin hotimpaa kamaa! Debbie -paidat ja -levyt myi ihanasti myös.

Ne Luumäet on kyllä ehdottomasti kaikki kehunsa ansainneet. Keikka oli hyvä kuultuna, se oli hyvä tv-screeniltä katsottuna, se oli hyvä, vaikka lavalle päin kurkkiessani näinkin vain vilaukselta Hekon hiustöyhtön, Joeyn pään puolikkaan ja hieman välillä jotain epämääristä liikettä. Ihan hauskaa seurattavaa oli myös yksi fani, joka tanssi myyntipöytäni vieressä baarin puolella ja otti hillittömästi valokuvia tv-monitorista...

Vuodet eivät ole tehneet Luumäille mitään, biisit toimivat ja bändi rullasi niinkuin ennenkin. Kyllä näillä näytöillä kelpaa Turkuun lähteä.

Ramones-viikkosta jäi kyllä hyvä mieli. Kaikki meni hienosti. Saimme paljon kuuluvuutta ja näkyvyyttä, ja ep sai paljon radiosoittoja, tilaisuudet olivat aivan mahtavia ja hauskaa piisasi. Kiitokset etenkin Hekolle ja Hannulle. Nyt kohti uusia seikkailuja!

Ramones-viikko -ep:n saat omaksesi täältä: info@woimasointu.com

--Outi

[17.04.07] Debbie-kuteita!

Muotiasiaa: Ihquja ultra-cooleja ja sexyä tihkuvia Debbie-paitoja saatavana toukokuun alussa. Edessä pinkkiDebbie-logo pusuhuulilla. Kaikki laadukkaita Fruit of the Loom -paitoja. Mallit ovat:

Musta T-paita (XL, L, M)
Musta Lady fit (S, M, L)
Musta toppi (XS, S, M, L)
Valkoinen toppi (XS, S, M, L)

Halpa hinta: 10 EUR/kpl (+ postikulut tai 17.5. Tavastialle toimitettuna).
VARAA NYT, ETTET JÄÄ ILMAN. PAITOJA RAJOITETTU ERÄ!
Tilaa tästä. Vastauspostissa saat vahvistuksen ja maksuohjeet.

--Outi

[05.04.07] Debbien päiväkirja, osa 3: Liberté 29.3.2007

Edellisestä Hesan keikasta on kulunut seitsemän viikkoa. Säiden perusteella voisi kuvitella että ainakin puoli vuotta, koska sinä aikana ilma on lämmennyt reilut 50 astetta. Nyt startatessamme Hesaa kohti tunnelma oli ainakin 150 % korkeammalla: aurinko paistoi, moottoritie oli kuuma, leskenlehdet kellerryttivät tienpientareita, keikka illalla, pienet pojat mukana (innokkaina menossa Kaide-sedälle hoitoon), ja pari päivää rentoilua stadissa. Kaiken lisäksi pääsin vielä irrottautumaan virkatehtävistäni kolmeksi kuukaudeksi, jona aikana saan olla Woimasoinnun palveluksessa. Siitä sitten kuukaudeksi lomalle ja vasta 1.8. seuraavan kerran takaisin niihin oikeisiin töihin. Ou jee!

Club Libertéen haluan uudestaan! Paikka oli viehättävä: hassut väliseinät, valtavan kokoinen tolppa keskellä salia, baaritiski eteisessä ja ilmainen biljardi. Lisäksi iso skreeni, jolta saattoi seurata lavan tapahtumia, jos ei jaksanut kääntää päätään katsoakseen lavan suuntaan. Tunnelma oli rento ja välitön, ja porukkaakin saapui paikalle hyvin. Hesassa on monta hyvää puolta ja yksi on se, että yleisöä riittää keikalle arkenakin, vaikka baari olisikin Kalliossa (vrt.Pispala). Tuli taas mieleeni, että miksei Converse-kerhoja yms tapahtumia voisi järkkäillä näihin kivoihin paikkoihin. Luvalla sanoen Semifinaali on aika ankee paikka. Toivottavasti hän ei nyt loukkaannu.

Reksien keikan ajan teputtelin vaan edestakaisin, niinkuin näköjään tapani on ollut aina ennen keikkaa. Vähän on vaikeuksia keskittyä mihinkään tai kehenkään. Anteeksi, jos olen ollut tyly tai poissaoleva. Se ei tietenkään johdu kenestäkään tai mistään muusta kuin keikkahermoilusta. Olo on vaan oudon levoton ja odottava. Taitaa olla tuttua monille? Seuraavan kerran kokeilen kunnon hikilenkkiä ennen keikkaa tai voisiko keikkajärjestäjät hommata kuntopyöriä takahuoneisiin? Ja peilin! Suurin ihmetykseni aihe on ollutkin se, miksi peilejä ei joko ole, tai ne on sotkettu läpinäkymättömiksi. Kuka ne oikein sotkee? Kuka hullu liimailee bändinsä mainostarroja takahuoneen peileihin? ÄLÄ SOTKE PEILEJÄ! Turhamainen artisti haluaa peilailla ennen keikkaa!

Niin Rehtorit. Teputuksestani huolimatta seurasin lavan tapahtumia ja täytyy kyllä todeta, että Sanna oli kova! Ihan mielettömän kova! Muita mä en sitten nähnytkään. Sanna vei ja mä vikisin.

Omasta suorituksesta on aina jotenkin vaikea sanoa mitään. Pienoista läsnäolo-ongelmaa olin jossain keikan keskivaiheella tunnistavinani. En ole ihan varma huokuiko se Murkun suunnalta ("Minusta huokui Lillari-fiilis!" --murkku :) vai tuliko se ihan minusta itsestäni. Mutta kun havaitsin sen, olin taas tilanteen tasalla ja homma kulki loppuun asti. Laulaminen on selvästi helpompaa ja vapaampaa keikka keikalta ja disco-rytmikäs uutuus "Mamman Poika", osui kohdalleen. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, lavalla on ihanaa, kun kuulee oman laulunsa ja tuskaa tai suorastaan helvetillistä silloin kun sitä ei kuule. Nyt kuului ja kivaa oli!

Keikan jälkeen, kun kiipesin takahuoneesta baarin puolelle, melkein kaikki olivat poistuneet koloihinsa. HÖH! Jus kun MÄ olisin ollut juttutuulella. Ai niin, torstai ilta. Joitain muusikonretkuja siellä kuitenkin vielä notkui, joten lyöttäydyin heidän seuraansa. Hilpeä yö stadissa saattoi alkaa!

Kiitos Sannalle mikin lainasta! Kiitos pääkaupunki! Kiitos yleisö! Te olette mahtavia!

--Outi

[22.02.07] Debbien päiväkirja, osa 2: Semifinal 7.2.2007

Aamulla heräsimme rapsakkaan -37 asteen pakkaslukemiin, eikä auto koko yön lämmityksestä huolimatta inahtanutkaan ( Myöhemmin saimme tietää, että lohkolämmitin ei toiminut). Kaikki oli valmiiksi pakattuna eteisessä: Miikan kitara, Murkun basso, puolet Jaakon rummuista, kaksi huuliharppua sekä kaksi matkalaukkua. Illaksi pitäisi päästä Hesaan kaikalle. Ja sitä ennen vielä töihin ja lapsien kouluun! Kyllä (suomen)maalla on mukavaa!

Erinäisten jännitysmomenttien jälkeen saimme yllättäin "kesäautomme" käyntiin, kunhan ensin kaivelimme sen lumihangesta esille. Aikataulussa pysyttiin, ja olimme lopulta Semfinalissa jopa etuajassa.

Ehdimme ennen soundtsekkiä pitämään pienen bändi-istunnon läheisessä pubissa, jossa teimme pikaisen toimintasuunnitelman illan keikkaa varten. Emme olleet tavanneet, saati treenanneet Vastavirtaklubin keikan jälkeen. Palaverin anti oli siinä mielessä merkittävä, että päädyimme siihen ratkaisuun, että Debbie on tästä eteenpäin nelihenkinen. Markon jäätyä pois kokoonpanosta, avoin kysymys on ollut se, että tarvitaanko me toista kitaristia vai jatkammeko yhden kitaran voimin. Nyt päätös tuli tehtyä ja päätöstämme tuki vielä illan keikka, joka toimi mielestämme yllättävän hyvin. Kaikki olivat yhtämieltä siitä, että soittaminen ja laulaminen on ihanaa, kun lavalla kuulee selkeästi mitä kukin tekee. Itse hämmästyin kuinka mahtava fiilis on olla lavalla kun biisit pysyvät kasassa, soundit on selkeät ja oma laulu on tasapainossa muiden instrumenttien kanssa. Yleisön kommentit keikan jälkeen tukivat vain hyvää fiilistäni.

Taas kerran saimme olla illan ensimmäinen esiintyjä. Alkamisajaksi olikin ilmoitettu klo 22.00. Yleisöä taisi olla klo 21.50 kokonaista viisi henkilöä, mutta kun aloitimme, oli saliin ilmestynyt oikein kivasti porukkaa. Tunnelma oli korkealla ainakin minulla, kun väsyttävän pitkä ja kylmä päivä oli päättymässä hienoon keikkaan. Aikaisen herätyksen ja pienoisen matkakuumeen takia vetäydyimme Miikan kanssa heti keikan jälkeen odottelemaan Nukku-Matin ilmestymistä, eli Himanesia ehdittiin seurata vain hetken ja Rehtorit jäi ihan kokonaan tällä kertaa näkemättä.

Kiitos kaikille urhoolisesti kalapuikkoviikset jäässä paikalle hiihtäneille! Hienoa oli ja hienoa oli tulossa, kun suuntasimme Miikan kanssa aamutuimaan kohti Marokon aurinkoa. Mutta se on sitten ihan toinen tarina.

--Outi

[21.02.07] Soundikin tajuaa hyvän päälle!

Soundi 2/2007:

"Kyse ei tietenkään ole sattumasta, kun Debbie kuulostaa Blondielta pelkistetyn ensilevyn aikoihin. Outi Söderholmin harjaantumattomassa ja korostuneen hennossa lauluäänessä on samaa avoimen vetoavaa taikaa kun alkuperäisessä Deborahin topakassa mutta nuottien ulkolaitaa keinahdellen kiehnäävässä rokkilaulannassa. Myös laulajattaren runoilemat lyriikat ovat samankaltaisia välittömiä arkisia haviantoja tai pieniä rock-fantasioita. Tausta- ja stemmalaulut tuovat tulkintoihin virkeää eloa.
Jimmy Destrin pop-urkujen riffikiihotuksen korvaa enimmäkseen Pojat-yhtyeen Miikan ja Markon sopivan säröinen isku- ja äänimattokitarointi. Retrosoundista synttyä on myös mukana, eivätkä tarttuvan svengin ainekset muutenkaan eroa ratkaisevasti, vaikka viistävätkin ronskimman ramorynkytyksen suuntaan. Joey Luumäki pistäytyy varmistamassa genren aidon prestiisin Debbie ja Joey -duetossa, joka nostalgisoi CBGB´sin ohella myös Eppujen ja Pellen tekstilainoja.
Maukkainta on oman tekemisen into ja maku, joka jää puuttumaan musiikkiteollisuuden esiin seulomilta muodollisesti lahjakkailta idolimannekiineilta. Tiukalla biisisetillä rakenneltu ja revitelty Debbie on iloinen ja rohkeakin debyytti."

Asko Alanen / Soundi
****
(btw. Mikko Kuustonen sai vain kolme staraa! --Murkku :)

[08.02.07] Keikkaakin pukkas

Ja pakkasta. Vaan eipä tuo paljon tempoa jarruttanut! Kiitosta vaan kaikille jotka paikalle kangistelivat. Tiedän kyllä, ettei näillä celsiuksilla välttämättä huvita hiipiä edes omille keikoille. Rehtoreille ja Himanekselle kans gratituudia, hienosti veivattu!

PS. Reksien Heko paljastuikin sitten viimesen päälle fanaattiseksi The Lillingtons (eli "lillarit") -faniksi, joten kaikkea ko. orkesterin oheismateriaalia ja narutettua tuotantoa ihan vaan reippaasti siihen suuntaan.

--Murkku

[06.02.07] Debbien päiväkirja, osa 1

Vaikka täällä sivuilla ei ole paljon vipinää ollutkaan, se ei tarkoita sitä, etteikö Debbielle olisi mennyt lujaa! Tammikuu on mennyt todella nopeasti, kun kaikenlaista mukavaa on tapahtunut. Tietysti kohokohta oli kun saatiin ulos levymme. Olemme siihen kyllä hurjan tyytyväisiä. Biisit kulkee ja Rami teki mahtavat kannet. Kiitos vielä niistä! Vastaanotto on ollut pääosin positiivista.

Minä ja Miika oltiin Radio Helsingissa moottoriturpa Njassan vieraana tammikuun alkupuolella. Se oli kyllä aivan hervotonta höpötystä: Aiheet poukkoilivat suuntaan jos toiseen, ja välillä olin kyllä ihan pihalla, että missä nyt mennään. Punaista lankaa ei kyllä sen tunnin aikana löytynyt oikein mistään. Mikä ihme sekin juttu oikein oli, että Miika on suomi-punkin Uuno Turhapuro? Heh! Mutta pääasia oli, että saatiin levylle kuuluvuutta, laskin, että sen tunnin aikana soitettiin seitsemän Debbie-biisiä. Hesan alueen kuuntelijoiden lisäksi netissä oli ollut 320 kuuntelijaa. Aika hyvin!

Jyväskylässä käytiin keikkailemassa 13.1. Se oli ensimmäinen Debbien keikka siinä kaupungissa, mutta ei taatusti viimeinen! Kyseessä oli Onni On Ramones VII-tapahtuma, johon pääsimme tavallaan kuokkimaan. Olimme ihan viimehetken buukkaus, joten emme ehtineet keikkajulisteisiin ja lehtipuffeihin. Onneksi kuitenkin Radio Jyväskylän toimittaja soitti minulle, niin pääsin mainostamaan kyseisen illan keikkoja paikalliseen radioon. Kuokkavierasasetelmastamme johtuen soitimme ensimmäisenä. Aloittaessamme yleisöä ei vielä paljon ollut paikalla, mutta sitä valui hurjia määriä sisälle koko meidän setin ajan. Toisaalta se oli ihan hauska asetelma: toivottaa ihmiset tervetulleiksi bileisiin! Aivan loistavat bileet olikin ja porukkaa oli niin paljon kuin Bar68 sisälleen veti. Joku puhui 300 naamasta?

Tampereen Vastavirtaklubilla juhlistimme sitten Debbien esikoista. Enemmänkin olisi yleisöä mahtunut paikalle, mutta keikka oli ok. Vastavirtaklubi on kuitenkin niin pieni paikka, että pienemmälläkin porukalla saa tunnelman nousemaan kattoon.

Tämä on ollut todella hienoa aikaa ja mun fiilikset ovat kyllä ihan huipussa. Kiinnostusta bändiämme kohtaan on selkeästi ilmassa: Sue-lehden helmikuun numeroon on tulossa meistä juttu, samoin Tuhma on tehnyt haastattelun. Oriveden Sanomissa oli iso juttu meistä 30.1. Ainakin YleX, Radio Helsinki ja Noise soittaa levyämme, muista radiokanavista ei ole ainakaan minulla tietoa. Olisi kiva kuulla, jos jossain päin Suomea on meitä voinut radiosta kuunnella. Laittakaapa viestiä! Mielenkiinnolla odottelemme lisää levyarvosteluja. Keskiviikkona 7.2. ollaan keikalla Hesaan Semifinaalissa ja seuraava tiedossa oleva keikka meneekin maaliskuun loppupuolelle, sekin on Helsingissä, Club Libertéssä 29.3. Syssymmällä olisi tarkoitus valloittaa Lahti. Keikkoja saisi todellakin olla enemmän. Hakusessa onkin nyt ammattitaitoinen, innostunut keikkamyyjä.

Miikan kanssa ollaan saatu aikaiseksi jo muutamia uusia biisejäkin, joita on vähän demoteltu kotona. Heti kun vaan saadaan treeniaikaa järkättyä, niin päästään treenaamaan niitä bändin kanssa. Jaakko häippäsi Hesaan työn perään ja hän ja Murkku ovat tämän lisäksi olleet äänittämässä maaliskuussa ilmestyvää The Odorants -levyä, joten Tampereelle kokoontuminen on ollut entistäkin vaikeampaa viimeaikoina. Studiosessiot on nyt heidän osaltaan ohi, joten eiköhän sitä aikaa ala järjestymään pikkuhiljaa. Kaikilla on ainakin kova into päästä uuden materiaalin kimppuun. Luvassa on discoa ja vähän ehkä myös ramopunkkia... Älkää jäätykö pakkaseen, vaan tulkaa keikoille lämmittelemään! Nähdään pian!

--Outi

[12.01.07] Debbien debyyttilevy ulkona tänään!

...ja Murkulla synttärit - vaan missä lahjat?! Edes musikaaliset?! :)

[23.05.06] Debbie tekemässä levyä

Söderholmien kodista on kuulemma tehty  väliaikainen studio Debbielle. ” Jaakko paukutti  rumpupohjat olohuoneessamme viiteentoista biisiin ja Murkku tööttäs bassot niihin melkein kaikkiin. Miika on toiminut äänitysmiehenä,” kertoi Debbien Outi, ”Kitaroiden äänityksiä aloitellaan tässä pikkuhiljaa ja jossain välissä kai laulujakin.”  Debbiellä on tarkoitus tehdä ainakin äänitykset omin voimin. Miksauksessa on harkinnassa ammattilaisen käyttäminen apuna. Debbien levy on siis tulossa.

[06.03.06] Esittelyssä Debbien basisti Murkku

"Joskus vuonna -95 mulle lykättiin mikrofoni eteen, koska osasin kuulemma englantia, basso tuli kaupan päälle ja sillä tiellä ollaan. Mikki tosin otettiin pois, kun tajusivat etten osaa laulaa."

Helmikuun alussa valittiin Debbien uudeksi basistiksi Debbien Outin kuvailun mukaan "Pitkien ja hermoja raastavien koesoittojen, psykologisten testien, kallojen porausten, sekä taustatutkimuksien" jälkeen  puhtaasti ulkonäön perusteella The Odorants -yhtyeessä kunnostautunut "Murkuksi itseään salaperäisesti kutsuva, nahkatakkiin ovelasti verhoutuva ja kaiken aikaa virnuileva kaveri."

Nyt Murkku on heittäytynyt hetkeksi vakavaksi ja avautuu kertomaan pientä esittelyä itsestään ja siitä miten tuli liittyneeksi Debbieen. Tässä vakavaa faktaa miehestä nimeltä Murkku:

"Joskus vuonna -95 mulle lykättiin mikrofoni eteen, koska osasin kuulemma englantia, basso tuli kaupan päälle ja sillä tiellä ollaan. Mikki tosin otettiin pois, kun tajusivat etten osaa laulaa.

Tavaramerkistäni, kirurgisen tarkasta soitostani voisi kuvitella, että soittourani olisi vähintäänkin kakskytvuotinen, mutta toiset ne kehittyvät vaan  nopeammin. Joo-o.

Ramopunk kolahti lujasti vasta pari vuotta myöhemmin ja miten kovasti se kolahtikaan. Pop punk pumppuamme taisi jopa jännittää jo legendaariseksi kohonnut teesini: "Vittu, mä en ainakaan jaksa enää mitään muuta ku renkutusta!"

Näiden Odoranttien kanssa 10 vuotta dokailtuani sain jännittävän paketin salaperäiseltä Outilta. Paketissa oli tukeva nippu 500:n euron seteleitä, kalapuikkoja ja varovainen tiedustelu koesoiton mahdollisuudesta Debbie -orkesterin basistin roolissa. Kalapuikot veivät voiton ja hommasin itseni Tampereelle. Odo-rumpali Jaska oli selvästikin hoitanut infiltraatiotoimintansa alkutaipaleen varsin mallikkaasti, sillä  pesti tuli ja nyt rytmisektiomme on Täydellinen."

Varmistuneet keikat

Ei keikkoja.